KKO:1997:119
- Asiasanat
- Takaus - Omavelkainen takaus - Takauksen lakkaaminen
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S96/1270
- Taltio
- 2722
- Esittelypäivä
Omavelkaisen takauksen päävelkana oleva verovelka oli verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n 1 momentin nojalla vanhentunut takaukseen perustuvan velkomuskanteen ollessa hovioikeuden käsiteltävänä. Takauksen liitännäisyydestä päävelkaan katsottiin seuraavan, että takaaja oli vapautunut takausvastuustaan.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Turun käräjäoikeuden tuomio 2.3.1995
Turun lääninveroviraston A:ta vastaan ajamasta kanteesta käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 25.6.1992 yhdessä erään toisen henkilön kanssa antanut omavelkaisen takauksen B:lle vuonna 1990 verovuodelta 1989 maksuunpannun pääomaltaan 36 070,50 markan lopullisen veron maksamisesta. Sen vuoksi ja kun vero oli suorittamatta, käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan lääninverovirastolle sanotun pääoman erinäisine viivästysseuraamuksineen.
Turun hovioikeuden tuomio 21.3.1996
Hovioikeus, jonne A valitti, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A lausui, että hänen takauksensa oli koskenut verovuodelta 1989 maksuunpantua lopullista veroa. Koska tuo päävelka oli verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n 1 momentin nojalla vanhentunut 1.1.1996 eli ennen kuin takaajan maksuvelvollisuus oli lainvoimaisesti vahvistettu, lääninveroviraston kanne oli jätettävä tutkimatta tai hylättävä.
Turun lääninverovirasto vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.8.1997
Perustelut
Turun lääninveroviraston kanne on perustunut siihen, että A on mennyt omavelkaiseen takaukseen B:n lopullisesta verosta vuodelta 1989. Vero on maksuunpantu vuonna 1990. Lääninverovirasto on lausunut, että A:n vastuun kannalta oli ratkaisevaa, että hänet oli haastettu jutussa vastaamaan ennen päävelan vanhentumista.
Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan vero on perittävä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Kun kanteen perusteena olevan takauksen päävelkana oleva vuoden 1989 lopullinen vero on maksuunpantu vuonna 1990, tuo verovelka on vanhentunut 1.1.1996.
Takaus on päävelkaansa nähden liitännäinen sitoumus. Tästä seuraa, että takaaja vapautuu takausvastuustaan, jos päävelka lakkaa esimerkiksi vanhentumisen vuoksi. Kun päävelka on vanhentumisensa johdosta lakannut 1.1.1996, myös A on tuolloin vapautunut takausvastuustaan. Merkitystä ei tässä suhteessa ole sillä, että kanne A:ta vastaan on pantu vireille ennen päävelan vanhentumista.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hylätään.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Partanen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hukkanen, Lehmus ja Ikola. Esittelijä Liisa-Maija Mikkonen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Paasikoski, Raulos ja Hidén sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Jukka Sippo.